Euroopan tulevaisuus - kasvuun digitaalisilla sisämarkkinoilla
Puhe: Pääministeri Jyrki Katainen Euroopan tulevaisuus -keskustelutilaisuudessa Espoossa 26.4.2012
Euroopan tulevaisuus - kasvuun digitaalisilla sisämarkkinoilla
Arvoisat kuulijat,
talouskriisi on hallinnut vahvasti EU-agendaa viimeisten kahden vuoden ajan. Samalla kun akuuttia kriisiä hoidetaan, vahvistuu ymmärrys siitä, että tarvitsemme säästötoimien lisäksi myös kasvun eväitä. Eurooppa tarvitsee kasvua, jos mielimme päästä jaloillemme kriisistä ja pärjätä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.
Kriisitietoisuus on valitettavasti vieläkin osin hukassa. Eurooppa on jäämässä jälkeen maailman nousevista talouksista. Uuden kasvun luominen edellyttää ennen kaikkea talouden rakenteiden uudistamista kaikissa jäsenmaissa. Se edellyttää kuitenkin myös EU-tason toimia, erityisesti toimivia Euroopan-laajuisia sisämarkkinoita.
Talouskriisin kuluessa on välillä ollut havaittavissa sisäänpäin kääntymistä myös sisämarkkinoilla. Siihen EU:lla ei yksinkertaisesti ole varaa. Sisämarkkinoiden toteutumiseen tarvitaan komission vahvempaa otetta ja jäsenmaiden parempaa poliittista sitoutumista.
Eurooppa-neuvosto on keskittynyt tänä keväänä poikkeuksellisen vahvasti sisämarkkinoiden kehittämiseen, ja työ jatkuu kesäkuussa. Tämän vuoden kuluessa näemme, mikä on EU-maiden todellinen tahtotila talouskasvun ja työpaikkojen luomisessa.
Suomi on Eurooppa-neuvoston tasolla pitänyt esillä tarvetta digitaalisten sisämarkkinoiden luomiselle jo pitkään. Kasvupotentiaali on valtava: tutkimuksissa on arvioitu, että toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden luominen kasvattaisi EU:n bruttokansantuotetta noin neljällä prosentilla eli 500 miljardilla eurolla vuoteen 2020 mennessä.
Suomelle digitaaliset sisämarkkinat tarjoavat selvästi enemmän kuin monelle muulle maalle Euroopassa. Suomi osaamisintensiivisenä maana kuuluu luontevasti digitaalisten sisämarkkinoiden etujoukkoon.
Sijainniltaan syrjäiselle maalle digitaalinen toimintaympäristö antaa huomattavaa tasoitusta, oli kyse sitten yrityksistä tai vaikkapa taiteen tekijöistä. Lisäksi lähihistoriastamme löytyy erinomaisia esimerkkejä, jotka kannustavat meitä ennakkoluulottomaan ajatteluun digitaalisten sisämarkkinoiden edelleen kehittämiseksi. Tämä on antanut Suomelle aiheen olla aktiivinen asian edistäjä EU-tasolla. Suomen työ onkin osaltaan tuottanut hedelmää. Eurooppa-neuvosto on linjannut että Eurooppaan tulee luoda toimivat digitaaliset sisämarkkinat vuoteen 2015 mennessä.
Digitaalisista sisämarkkinoista on tullut jonkinlainen iskutermi, joten on hyvä määritellä mistä puhumme. Digitaalisilla sisämarkkinoilla tarkoitetaan fyysisten tuotteiden, palvelujen ja digitaalisesti toteutettujen sisältöjen myyntiä ja välittämistä digitaalisten kanavien kautta. Meidän kuluttajien näkökulmasta kyse on vaikkapa kirjan tilaamisesta tai pelin lataamisesta verkkokaupasta.
Olennaista EU-tasolla olisi, että homman pitäisi toimia kuluttajan tai yrityksen näkökulmasta sujuvasti riippumatta siitä, tapahtuuko toiminta kotimaassa vai rajojen yli. Esimerkiksi verkkomusiikin osalta eri jäsenmaiden EU-maiden kansalaiset ovat toistaiseksi kovasti eriarvoisessa asemassa keskenään. EU-kansalaisen perusoikeuksiin tulisi kuulua myös esimerkiksi oman maansa televisiokanavien laillinen seuraaminen missä tahansa unionin jäsenmaassa.
Komissio on todennut osuvasti pari kuukautta sitten antamassaan tiedonannossa, että "Internetin Eurooppa on yhä kirjava sekoitus erilaisia lakeja, säännöksiä, standardeja ja käytäntöjä, joiden yhteentoimivuus on joskus ongelmallista tai jopa mahdotonta." Ei ole ihme, että Eurooppa on jäänyt merkittävästi jälkeen globaaleista pääkilpailijoistaan Internet-talouden alalla.
Euroopan markkinoiden jakautuminen suhteellisen pieniin kansallisiin markkinoihin ei yksinkertaisesti anna riittävää kasvupohjaa kilpailukykyisen digitaalisen liiketoiminnan kehittämiselle. On selvää, ettei tällainen toimintaympäristö kannusta innovatiivisuuteen ja siihen hallittuun riskinottoon, joka on edellytyksenä uusien yritysten ja työpaikkojen luomiselle.
Digitaalisia sisämarkkinoita koskeva keskustelu polarisoituu joskus ihan turhaan jonkinlaiseksi nollasummapeliksi. Olennaista on kakun kasvattaminen - laillista tarjontaa lisäämällä luodaan tilanne, jossa kaikki voittavat, niin sisällöntuottajat, laitevalmistajat, jakelijat kuin kuluttajatkin.
On selvää, että luovilla aloilla on omat erityispiirteensä, jotka tulee huomioida, mutta protektionismia ja rajojen sisään kyyristymistä ei näillä voi oikeuttaa. Kannattavan sisällöntuotannon edellytyksistä pitää tietysti huolehtia, muutenhan markkinoilla ei ole mitään järkevää myytävää. Myös kulttuuripolitiikalla on oma tärkeä roolinsa tässä kokonaisuudessa.
Käytännön ongelmia digitaalisten sisämarkkinoiden tiellä on monenlaisia. On huolia toimitusten epävarmuudesta, kuluttajansuojan erilaisuudesta eri jäsenmaissa, henkilötietojen suojasta ja maksuliikenteen riskeistä. Näihin huoliin on löydettävä ratkaisuja, jotta EU voisi tarjota muuta maailmaa luotettavamman markkinan eurooppalaisille kuluttajille.
Paljon tapahtuukin onneksi, komissio on antanut paljon aloitteita joilla tilannetta parannetaan. Kuluttajalle tärkeää on myös toimiva kilpailu: edelleen voi törmätä tilanteisiin, joissa tuotteiden hinnat vaihtelevat perusteetta kuluttajan asuinmaan perusteella tai kuluttajalle ei myydä lainkaan, kun käy ilmi missä maassa kuluttajalle on myönnetty luottokortti. Silloin kun kyseessä on valmistajien halu hinnoitella tuotteita maksukyvyn mukaan tai rajoittaa kilpailua eri toimituskanavien välillä, on syytä katsoa EU-tasollakin pitäisikö ilmiöihin puuttua.
Tekijänoikeuksien sääntely ja hallinnointi on noussut Suomenkin ajattelussa esille erityisesti siksi, että edistyminen tällä alalla tuntuu EU-tasolla olevan kovin hidasta. Komissio on onneksi antamassa lähiaikoina ehdotuksen, joka helpottaa ainakin musiikin rajat ylittävää lisensiointia. Tätä aloitetta on odotettu pitkään ja hartaasti. On selvää ettei näin nopeasti kehittyviä markkinoita tule säännellä tukkoon ja näin estää kehitystä. On kuitenkin tärkeää kammata sektori tarkkaan ja analysoida, millaisilla käytännön ratkaisuilla voidaan EU-tasolla päästä eteenpäin.
On hyvä muistaa, että kuluttajien ja tekijänoikeuksia hyödyntävien yritysten rinnalla tekijänoikeusjärjestelmän monimutkaisuudesta kärsivät myös oikeudenhaltijat, olivatpa he säveltäjiä, kirjailijoita, esiintyviä taiteilijoita tai ohjelmistojen kehittäjiä. Rajat ylittävällä tekijänoikeuksien lisensioinnilla ja sähköisellä hallinnoinnilla voitaisiin entistä tehokkaammin turvata oikeudenhaltijoiden etuja ja samalla mahdollistaa aineettomien oikeuksien joustavampi kaupallinen hyödyntäminen.
On selvää, että oikeudenhaltijoiden asema tulee turvata, mutta nopeasti kehittyvässä digitaalisessa ympäristössä se on aina vain vaikeampaa perinteisiä kansallisia sääntelykeinoja käyttäen. Taas on hyvä palauttaa mieleen kakun kasvattaminen. Vanhan maailman poteroihin on turha jäädä makaamaan, kun maailma muuttuu. Suomessakin tarvitaan rohkeaa ja eteenpäin katsovaa asennetta, jotta pysymme ketterien globaalien kilpailijoidemme perässä.
Yksi hyvä esimerkki maailman muutoksesta ovat teosten yksityiseen kopiointiin liittyvät hyvitysmaksut, josta on käynnissä kansallinenkin keskustelu parasta aikaa. Aikanaan kasettimaksujen muodossa kerätty yksityisen kopioinnin hyvittämiseksi kerätty korvaus on laitteiden ja sisältöjen monimuotoisuuden myötä muuttunut lähes mahdottomaksi perustella ja hallita. Tässäkin asiassa juututaan helposti poteroihin puolustamaan jotain tiettyä teknistä mallia samalla kun maailma ajaa kovaa vauhtia keskustelun ohi.
Järjestelmää on nykyaikaistettava ja löydettävä malli, joka toisaalta korvaa asianmukaisesti yksityisestä kopioinnista aiheutuvan haitan tekijöille muttei haittaa sisämarkkinoiden eikä lisensiointimarkkinoiden kehittymistä kuten nykyjärjestelmä valitettavasti tekee. Tällainen järjestelmä on varmasti löydettävissä, ja Suomella olisi hyvä paikka näyttää suuntaa EU:ssa.
Kuten puheen alussa totesin, Eurooppa-neuvosto on selkeästi linjannut, että EU:iin tulee luoda toimivat digitaaliset sisämarkkinat vuoteen 2015 mennessä. Nyt on aika vaikuttaa siihen, millaisia linjauksia EU-tasolla otetaan.
Rohkealle ja uutta luovalle ajattelulle on tilausta, ja toivottavasti tämä seminaari synnyttää hyviä ajatuksia kaikilta paikallaolijoilta, niin kulttuuriväeltä, järjestöiltä kuin yrityksiltä ja kuluttajiltakin. Nyt on aika rakentaa suomalainen malli digitaalisen sisämarkkinan pelisäännöistä.
Suomen ja suomalaisten on oltava aktiivisesti muokkaamassa EU-agendaa ja näyttämässä suuntaa tällä nopeasti kehittyvällä sektorilla. Tämä voi tuoda Suomeen paitsi uusia työpaikkoja, liiketoimintamahdollisuuksia ja talouskasvua, myös monta uutta kansallista ylpeydenaihetta niin kulttuurin kuin yrityselämänkin saralla.
